Tansaniassa ei näytetä surun tunteita. Itku on varsinkin sellainen asia, joka päästetään ilmoille vasta kun joku on kuollut, jos silloinkaan. On ollut hankala ymmärtää tätä kulttuuria, jossa kivulle nauretaan. Opettajat pitää meitä ihan tyhminä, kun mennään halaamaan lasta, joka on juuri kaatunut naamalleen. Tänään sain olla todistamassa aika ikävää tilannetta. Yht`äkkiä luokkaan tupsahti kolme sairaanhoitajaa. Oli aika rokottaa lapset ihottumaa vastaan. Rokottaminen ei koskaan oo mikään mukava asia, mutta täällä Tansaniassa meininki on pikkusen eri (tässäkin asiassa). Hiha ylös, tiukka ote ranteesta ja sinne meni. Hyvä juttu oli, että rokoteneulat otettiin aina uudesta paketista ja käytön jälkeen heitettiin roskiin. Vaikka en mikään terveydenhoidon ammattilainen ookkaan, niin mulla on sellanen käsitys, että rokotepaikka tulis ensin desinfioida. Tätä ei täällä tehty ja päätin sitten siitä kysästä. Vastaukseksi sain vaan: ”Yes, yes”. Kun piikki oli pistetty, hoitaja painoi sormella pistopaikkaa. Ja iliman hanskoja. Laastarista nyt ei ollut tietoakaan. Osa lapsista oli saanut rokotteet jo viime lauantaina. Hoitajat sitten kyselivät lapsilta, että oletko jo saanut rokotteen vai et. Yritin nieleskellä, mutta pakko oli kysyä, että eikö sairaanhoitajilla tosiaan ole mitään kirjaa siitä kuka lapsista on rokotteen saanut. Oli kuulemma kirja johon merkitään, että tässä koulussa on käyty lapset rokottamassa. Mutta ei siinä kenenkään nimiä ole. ÄÄÄÄää!! Ei mitään logiikkaa. Kamalinta oli, kun osa lapsista yritti rimpuilla rokotteenanto- hetkellä ja hoitajat vaan runnoi rokotteen menemään. Moni itki kurkku suorana, mikä on varmaan ihan yleistä tällaisissa tilanteissa. Kukapa piikeistä tykkää, mutta inhottavaa oli miten hoitajat ja opettajat vaan nauroi heille. Alla kuva rohkeasta pojasta, joka suoriutui mahtavasti.
maanantai 20. lokakuuta 2014
Lake Chala
Ruoka, musiikki, ystävät. Näistä koostui mun ja muutaman muun lokakuinen viikonloppu Tansanian ja Kenian rajalla. Pakettiin kuului teltat, ruoat sekä kuljetukset. Paikka oli aivan mahtava! Pienen vaellushetken jälkeen saavuttiin upealle järvelle. Krokotiileja ei ole nähty vesistössä kymmeneen vuoteen, eikä mekään havaittu apinoita kummempia villieläimiä.
![]() |
| Ensi naurettiin räkänä sille, että tyylikkäästi sonnustauduttiin lenkkareihin, mutta ne osoittautuki erittäin käypiksi menopeleiksi. |
| Satasesta vetoa, niin kuulin kalkkarokäärmeen helistelyä (muiden mielestä se oli heinäsirkka). |
| It`s not about power. It`s about style. |
| Kävästiin siinä Kenias sanomas: "Mambo?". Vastaukseksi tuli jotain tyyliin: "Have you got Kenia`s passport?". Päätettiin meloa vähä vinkiämpää tahtia kohti omaa rantaa. |
![]() |
| Vesimelonimehu |
torstai 16. lokakuuta 2014
Habari yako?
Melkein pari viikkoa edellisestä postauksesta. Hupsista. No nyt korjausliike tähän hiljaiseloon. Meillä alko tänään viikonloppu. Tosin huomenna aamupäivästä suunnitellaan vielä ens viikon ohjelmaa, mutta sitä ei enää lasketa työksi. Viikonlopuksi on jänniä suunnitelmia. Saa nähdä toteutuuko ne. On ihanaa, että afrikka-arki on alkanu maistua meikäläiselle. Nautiskelen vaan olostani täällä Moshissa. Erityisesti nyt, kun tuntuu että alan olla fyysisesti kunnossa (älkää huolestuko, ei mitään flunssaa kummempaa, mutta kaukana omasta pedistä ja rakkaan kainalosta se vei mehuja). Eilen nappasin bodabodan ja hurautettiin keskustaan, kävin asioilla ja ajeltiin kotiin. Mikä fiilis! Samalla niin jännittävää ja siistiä ja vieläpä edullista. On kiva huomata, että uskaltaa jo elää vähä niinku paikalliset. Tietää paikkoja ja voi hoitaa arkipäivän asioita ihan omatoimisesti :) Lisäksi osaan jo perus juttuja swahiliksi, mikä helpottaa kommunikointia huomattavasti.
![]() |
| Aamu Afrikan auringon alla. Taustalla näkyy Kilimanjaro. |
lauantai 4. lokakuuta 2014
Nyt on hyvä fiilis
Pääsääntöisesti työskentelen tosiaan Neemalla, josta laitoinkin kuvan edellisessä postauksessa. Sen lisäksi ollaan luotu yhteistyötä myös Soweton luterilaisen kirkon kanssa. Tiistaisin ja torstaisin pidetään kirkon lapsille niin sanottua iltapäiväkerhoa. Kirkko tekee myös diakoniatyötä johon kuuluu kolmesti vuodessa suoritettavat kotikäynnit. Meillä kävi jäätävä tuuri, nimittäin just tällä viikolla he tekivät niitä ja me päästiin mukaan! Käytiin sairaiden ja vanhusten luona, yhteensä kuudessa eri kodissa. Vietiin riisiä ja ruokaöljyä. Lisäks pastori antoi ehtoollisen, rukoiltiin Isä meidän, veisattiin virsi ja jutusteltiin mukavia. Kaikki otti meidät todella hyvin vastaan. Sellasen havainnon tein, että perheet joissa käytiin, ei ollu ihan mitään kaikista köyhimpiä. Tuli fiilis, että ehkä ne olikin meille ihan tarkotuksella valittu. Noo ei se mitään. Oli silti upea mahdollisuus päästä kurkkaamaan miten paikalliset asuu ja elää. Vierailujen päätteeks meidät kutsuttiin vielä kirkolle syömään. Diakoniakäynneillä oli mukana pastori ja naisia, jotka kuuluu seurakunnan naistenryhmään. Ollaan taidettu päästä piireihin, nimittäin naiset kutsu meidät myös niiden virkistysretkelle jonnekkin järvelle ja safarille. Oon kyllä innoissani siitä!
Viikonloppu rennoissa merkeissä, parhaassa seurassa. Eilen eli perjantaina pidettiin Veeran ja Hannelen kanssa suunnittelupäivä (oon siis näiden naisten kanssa samoissa projekteissa). Istuskeltiin Kilimanjaro Coffee Loungessa ja nautiskeltiin pirtelöitä. Mutta tehtiin me töitäkin. Kynä sauhus ja suu kävi. Saatiin valmiiksi suunnitelma ens viikolle. Kolmena päivänä ollaan Neemassa (josta olikin kuva aiemmassa postauksessa) ja kahtena päivänä iltapäivisin kirkolla. Mutta se niistä työasioista. Nyt viikonlopun viettoon.
Tänään eli lauantaina vuokrattiin daladala ja kuski. Napattiin lunch boxit messiin ja ei muuta ku menoksi. Matka kohti kuumia lähteitä sai luvan alkaa. Yhteensä meitä lähti kymmenen hengen kööri. Suurin osa suomalaisia. Lisäksi yks Saksan- ja yks Meksikon vahvistus. Paikka oli huikee! Kuumat lähteet tosin on hieman harhaanjohtava nimi. Lähinnä lämpimät keitaat kuvais enemmän todellisuutta. Tänään on ollut niin ihana päivä. Koti-ikävä selätetty ja nyt on hyvä fiilis (niinku ehkä kuvista välittyy, meikä on vaan nautiskellu tänään). Oon niin kiitollinen Jumalalle, että hän on järjestäny tän kaiken mulle mahdolliseksi! <3
Itekki hyppäsin melkein yhtä coolisti ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

















