lauantai 13. joulukuuta 2014

Kwaheri Moshi

Edellinen postaus koostui safaristooreista, joista onkin vierähtänyt jokunen tovi. Työt Sowetossa huipentui meidän opettaman luokan (Neema`s nursery schoolin yhdeksän vanhinta lasta) valmistujaisjuhliin. Olisin varmaan itkenyt silmät päästäni, sillä olihan päivä, jona näin nämä lapset viimeistä kertaa. Mutta juhlat oli sen verran oudot monella tapaa (muun muassa varoittamatta opettaja laittoi meidät laulamaan suomenkielistä jäähyväislaulua kaiken kansan edessä), että herkistelyt jäi taka-alalle. Viimeisellä Moshi-viikolla tein lähinnä kirjallisia töitä ja vietin aikaa katunuorten parissa. Käytiin Silvian kanssa myös Arushassa katsomassa Moshista karkuteille lähteneitä nuoria. Otettiin kolme vanhinta poikaa meille oppaiksi ja hypättiin bussiin. Oltiin varauduttu, että Arushassa saataisiin etsiä nuoria ties mistä, mutta iloiseksi yllätykseksi he löytyivätkin todella helposti ja vieläpä samasta paikasta. Asteltiin puistoon, jossa nämä Arushan katunuoret esiintyivät. Meillä kävi ihan mahtava tuuri. Fiilistelen vieläkin päivää, näin monta viikkoa jälkeen päin. Pojat esittivät tanssia ja akrobatiaa! Lisäksi esiintyjinä oli mm. erilaisia rap-artisteja.  Ei voi kun ihailla, miten lahjakkaita, rohkeita ja aktiivisia nämä nuoret ihmiset ovat, taustoistaan huolimatta. Meitä yritettiin muuten rahastaa siellä, vaikka paikallisille tapahtuma oli ilmainen. Arvata vaan saattaa, ettei rahat olisi menneet ainakaan nuorten taskuun. Tarjottiin sitten esiintyjille ruoat paikallisessa ravintolassa. Meni ainakin palkka niille, keille se todellisuudessa kuului.

Käytiin viemässä lahjoitusvaatteita. leluja ja pelejä Zorron käyhemmän alueen perheille

Oltiin huolissamme siitä, että meillä oli lähinnä tyttöjen vaatteita, mutta tämä ei kuulemma haitannut. Pojat voi ihan hyvin käyttää tyttöjenkin vaatteita :)

Suomen itsenäisyyspäivä vietettiin myös katunuorten kanssa. Tämä oli samalla meidän viimeinen viikonloppu Moshissa ja ilmassa oli lähdön tuntua. Pohdin, että mikä olisi sellaista mitä näille rakkaille nuorille voisi antaa. Materia tai raha varastetaan, mutta kokemusta ei kukaan voi ottaa pois. Lahjoituksina saaduilla rahoilla vietettiinkin ihana päivä. Kierreltiin ja keräiltiin nuoret kasaan (noin 10 poikaa, jotka ovat erityisesti meidän kanssa liikkuneet). Ensin suunnattiin Nakumatiin ja ostettiin herkkuja. Asetuttiin upeaan Uhuru Park-nimiseen puistoon, joka sijaitsee ihan Moshin keskustassa. Pelailtiin jalkapalloa, kuunneltiin tansanialaista musiikkia ja syötiin hyvää ruokaa. Oli mahtavaa nähdä, miten nuoret nauttivat päivästä.




Matkustamisessa samalla ihanin ja kamalin asia on uusiin ihmisiin tutustuminen. Oli sydäntä raastavaa sanoa hyvästit kaikille niin läheisiksi tulleille ihmisille. Moshi on kuin toinen koti. Oon hurjan etuoikeutettu, kun oon saanut tutustua näihin ihmisiin. Vaikka moniin tansanialaisiin onkin mennyt hermo, olen onnistunut haalimaan valioyksilöt lähelleni. Haikumielellä sanoin hyvästi Moshi.

Mbuyni. Viimeinen ilta.

"God bless the works of your hands and the rest of our life"
 "Tell them that you have family in Tanzania"