 |
|
Tänään ja eilen ollaan kierrelty mahdollisia harkkapaikkoja. Käytiin paikallisessa sosiaalitoimistossa (kuvamatskua alhaalla), erilaisissa kouluissa ja orpokodissa. Sosiaalityöntekijän kanssa oli erittäin mielenkiintoista jutella. Tuli vaikutelma, että lastensuojelutyö täällä ei oo kovin kauas kantoista. Jos esimerkiksi perheissä on ongelmia, mitkä ei ratkea juttelemalla, lapset voidaan viedä katulapsikeskukselle. Tällöin kuitenkin itse ongelmat ja niiden taustatekijät jää usein selvittämättä ja käsittelemättä. Erilaisilla kouluilla käynti oli myös kiinnostavaa ja sosiaalityölle vaikuttais olevan sielläkin tarvetta. Monessa paikassa meidän rooli olisi kuitenkin pääsääntöisesti opettaa, mikä ei taas oo meille opiskelijoille niin hyödyllistä, kun ei kuitenkaan sitä opiskella. Vierailupaikoista orpokoti vei kyllä sydämen (niinku vaan arvata saattaa). Pitää vaan miettiä miten hoitais työt sillä tavalla, ettei olis pelkkää lasten hoitoa, vaan pystyttäis toteuttamaan harjottelu niin, että se palvelis meidän henkilökohtaisia opintoja.
Matka orpokotiin taitettiin daladalan (paikallinen taxi) kyydillä. Jokaisella "pysäkillä" hyppäs uus kaiffari kyytiin ja vanhaan Hiaceen mahtui kuin mahtuikin 25 henkeä! Ikkunat kiinni ja voitte vaan kuvitella, vauhti ja tuoksu oli päätä huimaavaa. Paikallisilla on tapana heittää millon kanat, millon vauvat ensimmäisen vapaana olevan syliin. Se on niiin outoa näin suomalaisen näkökulmasta, mutta arvostan. Luotto kanssaihmisiin on vertaansa vailla. Orpokodin lisäksi mulla olis myös vielä yks mahdollisuus, joka kiinnostais. Se olis työ katulasten parissa, jota Silvia on jo hieman alotellut (
www.susasilvia.blogspot.com). Se projekti tosin on vielä hieman auki. Lähipäivinä pitäis selvitä, että onko meidän edes mahdollista toteuttaa harjottelu siellä.
 |
Soweton alueen sosiaalitoimistoa rempataan. Toimiston virkaa hoitaa neljä muovituolia tien vieressä.
Sosiaalityöntekijä päivystää ulkoilmatoimistossa, kunnes remontti valmistuu.
|
 |
| Aamupala |
Mutta sitten itse asiaan eli otsikkoon. Oon aina ollut tosi rasismin vastainen ihminen ja yks n:llä alkava sana saa meikäläisellä karvat pystyyn. Rasistinen käytös tekee mut samalla surulliseksi ja vihaseksi. Lähipäivinä oon kuitenki ymmärtäny, että rasismia tapahtuu myös toisin päin. Oon saanu kuulla täällä jo nyt useaan otteeseen: "mzungu, mzungu! (valkonaama)" ja sormella osottelua. Osa huutelusta on hyväntahtoista, eikä esimerkiksi lapsilta voikaan odottaa kovin kypsää käytöstä. Toisinaan aikuisten sanomana se kuitenkin tulee todella negatiiviseen ja halveksivaan sävyyn. Aluks ajattelin, että ihmiset on vaan ihmeissään valkosista, mutta se ei oo selitys, koska Moshissakin on jatkuvasti länsimaalaisia vapaaehtoisia. Ajattelin myös, että ehkä länkkärit on aikoinaan tehny niin paljon pahaa Afrikassa, että niillä on oikeuski olla meitä kohtaan tollasia. Havahduin kuitenkin siihen tosiasiaan, että enhän MÄ oo niille mitään pahaa tehny. Mä en oo ansainnu tollasta kohtelua. Oon tullu tänne auttamaan ja oppimaan itekkin jotain täkäläisiltä. Pohdin, että miks kyseistä käytöstä edelleen viljellään? Ite haluan olla toisenlaisena esimerkkinä, niin näkyvänä ku pieni mzungu-tyttö suinkin vaan pystyy. Kukaan kun ei pysty omaan ihonväriin, saati syntypaikkaan vaikuttamaan.
Suurin osa ihmisistä täällä on kuitenkin todella ystävällisiä ja ihania. Esimerkiksi Art in Tanzanian (taustaorganisaatio) henkilökunta on niin timanttista porukkaa! Tunnen oloni erittäin tervetulleeksi täällä. He yrittää opettaa mulle swahilin kieltä ja auttaa kaikessa missä apua sitten tarviinkaan. Feel so good. Nyt lala salama <3 Rauhallista yötä