maanantai 17. marraskuuta 2014

TJ 33!

En tiedä kuinka perillä ootte siitä mitä mä täälä päivisin oikee duunailen. Tässä postauksessa siis infoa siitä ja vähän muutakin.
Tiistai- ja torstai-iltapäivät vietän luterilaisen kirkon koululla leikittämässä lapsia. Yleensä on tosi väsynyt olo kun sinne lähtee, mutta lapset saa joka kerta hymyn huulille ja fiiliksen kattoon. Ihania pieniä energiapiikkejä! Kirkolla on noin 30 lasta ja meno on välillä meleko päätööntä. Lisäksi haasteena on, että lapset puhuu tosi vähän englantia.


                                        
Kun videoin tätä, en yhtään huomannu että toi yks poitsu käytti tilaisuutta hyväkseen ja salaa syöksähti varjon alle! :D


Kirkon lisäksi suoritan harkkaa toisella koululla/päiväkodilla. Siellä kuuluukin suurin osa viikosta. Mä oon erityisesti 6-8- vuotiaiden lasten kanssa. Muiden harjoittelijoiden kanssa opetetaan lapsia oppimaan, hyödyntäen siinä luovia menetelmiä. Kehitettävää piisaa, nimittäin luovuuden käyttö tansanialaisessa koulumaailmassa ei ole ollenkaan tavanomaista. Lapset ovat oppineet mallintamaan kaiken juuri samalla tavalla, kuin opettaja näyttää. Opettajan malli kun on ainut oikea tapa toimia. Huoh... Näiden parin kuukauden aikana on ollut ilo huomata, että nää lapset on alkaneet pikkuhiljaa omaksumaan luovempaa toimintamallia ja luotto omiin kykyihin on kasvanut. 


Vaikka ei olekaan kovin ammatillista, että on joku "suosikkilapsi", niin täytyy myöntää että joihinkin sitä syntyy erityinen side. Tässä yksi muru, joka on kietonut mut tiukasti pikkusormensa ympärille.



Viime viikolla oltiin näiden Swan-helmien kanssa yliopistolla. Ideana on käydä muutamilla sosiaalialan luennoilla. Saada hieman käsitystä siitä, millaista on korkeakoulumaailma Tansaniassa. Tämä on siis myös yksi osa mun opintoja täällä. Paikanpäällä sitte selvis, että tunnit on peruttu (taas). Ei muutaku lähibaariin ja limuille - Päivä pelastettu. Päivä parani entisestään, kun käytiin moikkaamassa katunuoria, joille tarjottiin lounaat. Ei paljon kukkaro keventynyt, kun iso lautasellinen ruokaa maksoi 50snt. 







Viimeiset kuvat on lauantailta. Nukuttiin pitkään (yheksään, mikä on täällä myöhään, vai mitä
Hannele? ;)), käytiin syömässä ravintolassa ja katsottiin auringonlasku paratiisi-puistossa keskellä Moshia. Aina arki täällä Tansaniassa ei ole helppoa ja välillä tuntuu, että vastoinkäymisiä tulee jatkuvasti. Näiden ihanien naisten voimalla on käännetty monet itkut nauruiksi <3

Ps. Niinkun otsikko huutaa: TÄNÄÄN JÄLJELLÄ 33 PÄIVÄÄ! Kotiinpaluuseen nimittäin. Varautukaa perhe. Mä haluan sitte maitoa, Oltermannia ja ruisleipää.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla sun arkipäivistäsi. Iloa ja siunausta töihisi siellä! Ja tervetuloa takaisin, kyllä täällä jo odotellaan!

    VastaaPoista
  2. "Kello on jo 10 yli kaheksan, herätkää!!" :D Pole sana, Anniina, että sulla on tällanen huonekaveri. Mutta oot sä niin timantti itte, etten aio sua päästää mihkään pois. <3
    Sun blogi on ihana. Tätä lukee aina hymy huulilla ku kirjotat niin elävästi. Voisit kirjottaa kirjan, mä ostaisin sen. :)

    VastaaPoista